Miten kuntotarkastusraporttia luetaan?

Kuntotarkastus tulee yleensä ajankohtaiseksi, kun ostetaan tai myydään pientaloa. Asuntokaupan kuntotarkastus onkin erinomainen keino saada puolueeton näkemys talon kunnosta, korjaustarpeista ja riskeistä. Kuntotarkastetun kodin myynti on usein myös helpompaa, kun ostaja tietää valmiiksi, mitä on ostamassa. Kuntotarkastusraportti on oleellinen osa tätä prosessia.

Kuntotarkastusraportti laaditaan Suoritusohjeen mukaan

Kuntotarkastusta ohjaa YTM eli Asuntokaupan kuntotarkastuksien yhteinen toimintamalli. Malli on laadittu vuonna 2007 Ympäristöministeriön johdolla kuntotarkastustoiminnan yhtenäistämiseksi. Toimintamalli sisältää tilaajan ohjeen ja kuntotarkastajan Suoritusohjeen.

Susteran kuntotarkastukset laaditaan aina yhteisen toimintamallin Suoritusohjeen mukaisesti. Raportti on tärkeä osa kuntotarkastusta, joten myös sen sisältö on määritetty tarkemmin Suoritusohjeessa. Raporttiin kirjattavien asioiden lisäksi ohje määrää jopa raportin kirjoitustavan ja -sävyn.

’’Asiakkaat kysyvät minulta usein, että miksi hyväkuntoista kotia ei ole kehuttu raportissa. Syy tähän löytyy juurikin suoritusohjeesta. Raportin tekstin osat tulee pitää lyhyinä ja kirjoitussävy toteavana, joten esimerkiksi adjektiivia ’hyvä’ ei tule raportissa käyttää’’, kertoo kuntotarkastuksia tekevän Inspections & Surveys -liiketoiminta-alueen johtaja Kim Malmivaara.

Vaikka kuntotarkastaja kirjoittaa raportin mahdollisimman yksiselitteisesti, sen sisällön lukeminen voi tuntua paikoittain hankalalle erityisesti henkilöstä, jolla ei ole rakennusalan kokemusta.

Mistä kuntotarkastusraportti koostuu?

Kuntotarkastusraportti alkaa yhteenvedolla ja oleellisilla havainnoilla. Myös tarkastettavan rakennuksen eli kohteen lähtötiedot on eritelty raportin alussa.

Yhteenvetoon on tiivistetty kohteen yleistiedot, kohteeseen tehdyt merkittävät korjaukset, oleelliset tarkastushavainnot ja havaittujen vaurioiden syyt ja toimenpidesuositukset.

Oleelliset havainnot on esitetty yleensä taulukkona, josta käy ilmi myös havainnon huolto-, lisätutkimus-, korjaus- tai uusimistarpeet. Taulukossa on myös viittaus raportin kohtaan, jossa havaintoa käsitellään tarkemmin.

Seuraavana tarkastusraportissa on yleensä havainto-osio. Osiossa eritellään kaikki tarkastuksella tehdyt havainnot rakenneosittain, tiloittain, rakenteittain ja järjestelmittäin. Havainnoista muodostetaan riskiarvio yhdessä alkuhaastattelun, rakennekuvien, asiakirjojen, rakennuksen iän ja kosteuskartoituksen kanssa.

’’Havainto-osio on raportin sydän. Tämä osio jos mikä kannattaa lukea ajatuksella läpi, sillä siinä avataan tarkemmin tarkastuksessa havaittuja asioita ja kerrotaan jatkotoimenpiteistä’’, Malmivaara toteaa.

Jatkotutkimustarpeet on perusteltu raportissa

Tarkastusraportin tärkein tehtävä on kertoa havaintojen ja mittaustulosten merkitys. Mikäli merkitystä ei pystytä luotettavasti arvioimaan, kuntotarkastaja suosittelee jatkotutkimuksia.

Myös tarkastuksella eteen tullut rajaus voi olla syy lisätutkimuksille. Usein esimerkiksi rossipohjaan ei ole tarkastuksella pääsyä ja rakenteelle suositellaan jatkotutkimuksia.

Lisätutkimustarpeet esitetään aina raportissa perusteluineen. Myös rajaukset ja epävarmuustekijät on eritelty tarkemmin yhdessä tarkastuksen osiossa.

Mikäli tarkastuksesta tai raportista jää jotain epäselväksi, kannattaa aina ottaa yhteyttä suoraan kuntotarkastajaan. Kuntotarkastuksen tekijä on aina ensisijainen henkilö tulkitsemaan raporttia.

Hyvin usein asiakas kysyy raportin sisällöstä kiinteistönvälittäjältä, joka ei usein ole edes ollut mukana kuntotarkastuksella. Tarkastajan yhteystiedot löytyvät raportin lopusta.