Ylilämpöpommi tikittää - uusissakin rakennuksissa hikoillaan suotta

Historiatieto ei ennusta tulevaisuutta, joten siihen ei pidä enää tukeutua

Ilmastonmuutos tuo meille pohjolaan entistä lämpimämpiä kesiä, ja pitkät hellejaksot tulevat yleistymään seuraavien vuosikymmenten aikana. Uusien asuinkerrostalo- ja koulurakennusten suunnittelussa tähän todellisuuteen ei ole kuitenkaan riittävästi herätty.

Tämä johtaa pahimmillaan rakennusten ylilämpöpommin räjähdykseen jo lähitulevaisuudessa – hikeä pukkaa, eikä viilennystä ole.

Rakennusten ylilämpenemisen aiheuttamat kuolemantapaukset ovat tällä hetkellä Suomessa noin 100 henkilöä vuodessa, ja lukeman arvioidaan 6—7-kertaistuvan vuoteen 2080 mennessä.

Tänä päivänä rakennettavat talot suunnitellaan ja mitoitetaan tekniseltä käyttöiältään vähintään 50 vuodelle. Sen sijaan talotekniikan suunnittelussa ja erityisesti jäähdytyksen tarpeen arvioinnissa nojataan usein vielä historiatietoon, eikä ilmastonmuutoksen tulevaisuuden riskejä ja vaikutuksia oteta yleensä lainkaan huomioon.

Tulevat ilmastoriskit ovat kuitenkin jo yleisesti tiedossa, joten nyt on korkea aika ottaa ne huomioon myös suunnittelupöydällä.

Asuntojen viilennys osaksi perusratkaisua

Asuntorakentamisessa kustannuspaineet ovat kovat, mikä ajaa laatutasoltaan usein minimivaatimusten mukaisiin ratkaisuihin. Tämä tarkoittaa, että määräysten mukaisesti asuintiloissa sallitaan jatkuvasti 27 celsiusasteen ja kesällä jopa 32 asteen sisälämpötilat.

Tämä voi tulla uudisasunnon ostajalle yllätyksenä ensimmäisen hellejakson koittaessa.

Viilennystä tarvitaan jo nyt vääjäämättä, ja sen tarve tulee vain kasvamaan. Viilennysratkaisu tulisikin huomioida jo hankkeiden alusta asti suunnittelussa ja rakentamisessa sekä tuoda se selvästi esille asuntojen myynnissä. Tällöin ostajilla voisi olla valmiutta myös maksaa paremmista lämpöolosuhteista.

Myyntiargumenttina voi käyttää myös lisääntyvää asukkaiden hyvinvointia ja terveysongelmien vähentymistä.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että asunnonomistajat joutuvat pian lisäilemään erillisiä ilmalämpöpumppuja viilennyskäyttöön ja hankkimaan tähän vielä luvat taloyhtiön kankean päätöksenteon kautta.

Lopputuloksena uudet kerrostalomme alkavat muistuttaa eteläeurooppalaista ”arkkitehtuuria”, jossa koko seinä on koristeltu ilmalämpöpumppujen ulkoyksiköillä. Olisi kaikkien kannalta kokonaisedullisempaa, helpompaa ja kaupunkikuvallisesti kauniimpaa, jos viilennys toteutettaisiin keskitetysti esimerkiksi ilmanvaihdon kautta jo suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa.

Viilennystä tarvitaan myös koulupäiviin

Rakentamismääräykset ja Sisäilmastoluokitus eivät nykyisellään ohjaa uusien ja peruskorjattavien koulurakennusten suunnittelua riittävästi, sillä ne perustuvat menneeseen säädataan ja sallitut maksimilämpötilat ovat verrattain korkeita.

Kouluhankkeissa tavoitteena on usein Sisäilmaluokka S2:n mukaiset lämpöolosuhteet, jotka sallivat käyttöaikana hetkellisesti 27 celsiusasteen ja pysyvästi 26 asteen operatiivisia eli ihmisen kokemia lämpötiloja. Vaatimukset saadaankin suunnittelupöydällä yleensä täyttymään ilman koneellista jäähdytystä.

Todellisuudessa lämpimänä kevät- tai kesäpäivänä sisälämpötilat saattavat helposti nousta yli 30 asteen, eikä tähän voida enää käytön aikana vaikuttaa.

Korkeintaan ylilämpenemistä lieventäviä toimenpiteitä, kuten ikkunoiden aurinkosuojakalvotuksia, voidaan tehdä jälkikäteen, mutta kustannustehokkainta on ehdottomasti huomioida potentiaaliset ongelmapaikat jo suunnitteluvaiheessa.

Tekniset ratkaisut löytyvät – nyt tarvitaan tahtoa hankkeiden tilaajilta

Viilennyksen toteuttamiseen eri rakennustyypeissä on jo vakiintuneita ja hyväksi todettuja ratkaisuja olemassa. Esimerkiksi keskitetty ilmanvaihdon tuloilman viilennys on useimmiten riittävä tapa asuin- ja opetusrakennuksissa.

Erityisesti maalämpökohteissa jäähdytysenergiaa on saatavissa lähes ilmaiseksi maapiiristä vapaajäähdytyksenä. Tämä pidentää myös maalämpökentän ikää, kun kaivoihin ladataan lämpöenergiaa kesäaikaan, eli kyseessä on win-win-ratkaisu.

Vielä kun yhdistetään aurinkosähköjärjestelmä mukaan kokonaisuuteen, saadaan kesäajan viilennysenergia tuotettua jopa täysin päästöttömästi ja omavaraisesti.

Muutos lähtee suunnittelusta

Ratkaisuna tulevaisuuden ilmastoskenaarioiden mukaiset säädatat pitäisi ottaa järjestäen käyttöön lämpöolosuhteiden laskennassa ja suunnittelussa, kun viitataan esimerkiksi Sisäilmastoluokituksen tavoitetasoihin.

Itse Sisäilmastoluokitus ei määrittele käytettävää säädataa, joten hankkeiden tilaajilta vaaditaan aktiivisuutta tämän tiukemman vaatimuksen asettamiseksi.

Nykyisellään S1 on hyvin lähellä S2-tasoa eikä siten tuo juuri tiukempaa vaatimusta jäähdytystarpeen osalta.

Suunnitteluvaiheessa kasvavan viilennystarpeen huomiointi on entistä suuremmassa roolissa, joten hankkeissa on syytä olla mukana pätevä energia- ja elinkaarisuunnittelija jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Tällöin voidaan minimoida olosuhderiskien realisoituminen käyttöjaksolla ja välttyä investoimasta ali- tai ylimitoitettuihin ratkaisuihin.