Ilmanvaihtojärjestelmät eri aikakausina
Asunnoissa erityyppiset ilmanvaihtojärjestelmät ovat vaihdelleet eri aikoina. Vanhemmissa rakennuksissa käytössä on painovoimainen ilmanvaihtojärjestelmä, vuosina 1960-1990 oli koneellinen poistoilmanvaihto yleinen ratkaisu ja nyt uusimmissa rakennuksissa on yleisimmin käytetty koneellista tulo- ja poistoilmanvaihtoa, joka on lisäksi varustettu lämmön talteenotolla.
Ilmanvaihtojärjestelmän toiminnalla on sisäilman laatuun suuri vaikutus ja mikäli rakennuksessa tai rakenteissa on epäpuhtauslähteitä, aiheuttavat ilmanvaihdon puutteet yleisesti näiden haittojen voimistumista. Tämän lisäksi ilmanvaihdolla on suuri vaikutus rakennuksen paine-eroihin ja siten rakenteiden ilmavuotoihin ja kosteustekniseen toimivuuteen. Asuntojen olisi hyvä olla hieman alipaineisia ulkoilmaan nähden, sillä se pienentää sisäilmasta rakenteisiin kohdistuvaa kosteusrasitusta. Liian suuri rakennuksen alipaineisuus taas voi aiheuttaa tai lisätä epäpuhtauksien siirtymistä ilmavuotojen mukana rakenteista sisäänpäin tai esimerkiksi ryömintätiloista ja täyttömaista rakennuksen alta sisätiloihin.
Koneellisen ilmanvaihdon laitteet on tärkeää pitää aina päällä, jotta ilmanvaihto toimii suunnitellusti.
Ennen 1960-lukua rakennetut talot
Lähes kaikissa ennen vuotta 1960 rakennetuissa asunnoissa ilmanvaihtojärjestelmänä on painovoimainen ilmanvaihto. Yleensä vanhemmissa rakennuksissa savupiipun yhteyteen erillisillä hormeilla toteutetussa ilmanvaihdossa, ilman poisto rakennuksesta toimii riittävällä tasolla, koska talot ja siten myös piiput ovat korkeita. Ilmanvaihto on näissä rakennuksissa usein puutteellinen korvausilman saannin osalta, koska on yleistä, ettei kotia ole varustettu erillisillä korvausilmaventtiileillä. Tämän lisäksi yleisesti puutteita on aiheutunut asuntoja remontoitaessa, kun tilojen käyttötarkoituksen muuttamista tai laajentamista ei ole huomioitu ilmanvaihdossa tai hormien poistoilmaventtiilejä on tukittu tai peitetty remontoinnin yhteydessä.
Kaikenikäisissä rakennuksissa todetaan puutteita siirtoilmaraoissa väliovien yhteydessä, mutta erityisen yleisiä ne ovat vanhemmissa kodeissa. Koska ilmanvaihto on pääsääntöisesti järjestetty niin, että poistoventtiilit sijaitsevat märkätiloissa ja vastaavissa huoneissa sekä varastotiloissa ja tulo- tai korvausilma on johdettu asuinhuoneisiin, on tärkeää, että ilma pääsee liikkumaan huoneesta toiseen myös ovien ollessa suljettuna. Erityisen tärkeitä siirtoilmaraot ovat märkätilojen ovissa, joissa myös yleisimmin havaitaan puutteita. Ilman siirtyminen voidaan varmistaa järjestämällä oven ja kynnyksen välille rako tai asentamalla oven alaosaan venttiili tai säleikkö.
Vanhoissa rakennuksissa on ilmanvaihdon toimivuutta tarkastettaessa syytä kiinnittää huomiota ja tarkastaa korvausilmaventtiilien määrä ja sijainti. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää märkätilojen ilmanvaihdon riittävyyteen, koska pesutiloissa sisäilman kosteus on käytön aikana sekä jälkeen suurempi kuin muissa tiloissa.
1960-1980-lukujen asuntojen ilmanvaihto
Tämän aikakauden rakennuksissa on yleisesti käytössä sekä painovoimaista ilmanvaihtoa että koneellista poistoilmanvaihtoa. 1980-luvun lopulla on käytetty jo jonkin verran myös koneellista tulo- ja poistoilmanvaihtoa. Rakennukset ovat usein matalia, jolloin painovoimaisen ilmanvaihdon toiminta on usein heikkoa, ainakin lämpimänä vuodenaikana. Ilmanvaihto on monesti tämän tyyppisissä rakennuksissa puutteellinen korvausilman saannin osalta, jolloin ilmavuodot lattian ja ulkoseinien liittymistä ovat yleisiä, koska rakenteiden liittymien tiiveyteen ei ole rakentamisen aikana yleensä kiinnitetty erityistä huomiota.
1960- ja 1970-lukujen kodeissa painovoimaisenkin ilmanvaihdon kanavat ovat usein vaakasuuntaisia, jolloin ilmanvaihto ei ole toimiva. Painovoimaisessa ilmanvaihdossa ilmanvaihtokanavien tulee olla pääosiltaan pystysuoria tai lähes pystysuoria ilmavirtauksien aikaansaamiseksi.
Tällä aikakaudella on käytetty kuitusementtisiä ilmanvaihtokanavia, jotka voivat sisältää asbestia. Tämä tulee huomioida kanavia huollettaessa, muutettaessa tai purettaessa.
1990-luvulta nykypäivään
Pääosassa viimeisten vuosikymmenten rakennuksissa on ilmanvaihtojärjestämänä koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto, jossa sekä poistuvaa ilmaa että sisään tulevaa ilmaa siirretään koneellisesti kanavia pitkin. Osassa kodeista, erityisesti 1990-luvulla rakennetuissa, on käytetty koneellista poistoilmanvaihtoa. Yleensä ilmanvaihtokone on varustettu lämmön talteenotolla, jossa poistettavasta ilmasta siirretään lämpöä sisään puhallettavaan ilmaan sekä sisään tulevan ilman lämmityksellä.
Koska rakennuksen ilmanvaihdon toimivuus riippuu ilmanvaihtokoneen toiminnasta, on suodattimien säännöllinen vaihto sekä koneen ja lämmönvaihtimen puhdistaminen erittäin tärkeää. Lisäksi ilmanvaihtokoneen käyntiä on syytä tarkkailla, jotta mahdolliset puhaltimien rikkoutumiset havaitaan.
Yleisimmät ongelmat tämän tyyppisessä ilmanvaihdossa liittyvät laitteen rikkoutumiseen tai huoltojen laiminlyönteihin ja puutteisiin järjestelmän säätämisessä ja tasapainotuksessa sekä harvinaisemmissa tapauksissa virheisiin laitteiden tai kanavistojen asennuksessa. Suosituksena on teettää ilmanvaihtokanavan nuohous noin 10 vuoden välein sekä samassa yhteydessä venttiilien ilmavirtauksien säätäminen. Säädön yhteydessä olisi hyvä mitata myös rakennuksen paine-erot ulkoilmaan nähden.
Ilmanvaihtokanavien lämmöneristyksissä havaitaan yleisesti puutteita. Puutteet aiheuttavat riskin kosteuden tiivistymisestä kanavien sisään, jolloin kosteutta voi päästä rakenteisiin tai aiheuttaa jälkiä pintarakenteisiin venttiilien ympärille. Koska sisään tulevaa ilmaa myös lämmitetään ja poispuhallettavasta ilmasta otetaan lämpöä talteen, on eristyksillä myös vaikutusta rakennuksen energiatehokkuuteen.
Asuntojen remontoiminen
Yleisimpiä ilmanvaihdon muutoksia ovat sähkökäyttöisten puhaltimien asentaminen märkätiloihin niiden remontoinnin yhteydessä. Sähkökäyttöiset puhaltimet ovat usein käytössä vain, kun tilan valot ovat päällä. Uudemmissa malleissa virtaa voidaan ohjata myös tilan ilmankosteuden mukaan. Ajoittain päällä olevat puhaltimet auttavat tehostamaan ilmanvaihtoa tilassa ja sen kuivumista käytön aikana tai jälkeen, mutta nämä eivät toimi varsinaisena jatkuvana poistoilmanvaihtona, jolloin ne eivät yleensä sovellu tilojen ainoaksi poistoilmanvaihdoksi. Sähkökäyttöisten puhaltimien asentamisessa tulee huomioida niiden vaikutus muuhun ilmanvaihtoon sekä riittävä korvausilman saanti.
Tilojen käyttötarkoituksen muuttuessa on ilmanvaihtokanavia voitu myös asentaa vaakasuuntaisesti painovoimaisiin järjestelmiin, jotta tilaan saadaan ilmanvaihtoventtiili ilman suurempia muutoksia. Tämän tyyppiset ratkaisut eivät ole toimivia.
Ikkunoiden uusimisessa tulee huomioida rakennuksen korvausilman saanti, koska vanhojen ikkunoiden tiiveyspuutteista johtuen niiden kautta on tullut korvausilmaa rakennukseen ja uusimisen jälkeen ikkunoiden kautta sisään tuleva ilma vähenee. Korvausilmansaanti voidaan järjestää esimerkiksi ulkoseinään tai tuuletusluukkuihin asennettavilla tai vaihtoehtoisesti ikkunarakenteisiin sijoitetuilla venttiileillä.
Liesituulettimien poistokanavat ovat usein uusimpia rakennuksia lukuun ottamatta taipuisaa alumiinikanavaa. Paloturvallisuussyistä alumiinikanavat olisi suositeltavaa vaihtaa viimeistään tilan remontoinnin tai liesituulettimen vaihdon yhteydessä kierresaumakanavaan.
1970 ja -80-lukujen taitteessa asennettiin koteihin ilmalämmityksiä. Kyseisen lämmitysjärjestelmän remontoinnissa tulee huomioida, että lämmityksen lisäksi yleensä lattiaan sijoitetuista venttiileistä sisään puhallettava ilma on tuloilmaa. Tämän lämmitysjärjestelmän muutoksissa tulee siis huomioida, että mikäli ilmalämmitys poistetaan käytöstä, tulee tuloilman saanti rakennukseen järjestää uudella tavalla.
Kun rakennuksessa on asennettuna erilaisia ilmanvaihtojärjestelmiä, kuten joissain asunnon tiloissa painovoimainen ilmanvaihto ja toisissa tiloissa tai tilassa koneellinen poistoilmanvaihto, on yhteensovittaminen hankalaa ja vaatii aina huolellista suunnittelua ennen muutostöiden toteuttamista, jotta voidaan varmistua ilmanvaihdon toimivuudesta koko rakennuksessa muutostenkin jälkeen.
Ilmanvaihdossa havaittu puutteet kuntotarkastuksissa
Olemme keränneet tiedot havaituista ilmanvaihdon puutteista vuosina 2016-2020 tehdyistä noin 15 000 Asuntokaupan kuntotarkastuksen huomioista. Ilmanvaihdon puutteiden havainnoissa tulee huomioida, että kuntotarkastuksessa ilmanvaihtojärjestelmää tarkastellaan aistinvaraisin havainnoin ja näkyviltä osiltaan.
Ennen vuotta 1960 rakennetuissa rakennuksissa on todettu korvausilman saannissa puutteita lähes 50 %:ssa kodeista sekä poikkeavia hajuja sisäilmassa noin 15 %:ssa kohteista. Vuoden 1960 jälkeen mutta ennen vuotta 1990 rakennetuissa rakennuksissa on todettu korvausilmansaannissa puutteita lähes 40 %:ssa rakennuksista, ilmavirtauksissa puutteita noin 5 %:ssa asunnoista sekä poikkeavia hajuja sisäilmassa 10 %:ssa kohteista. Vuoden 1990 jälkeen rakennetuissa rakennuksissa on todettu poikkeavaa hajua alle prosentissa kohteista, korvausilman saannissa puutteita noin 5 %:ssa sekä ilmanvaihtokoneiden tai -kanaviston osalle on suositeltu huoltotoimenpiteitä lähes 25 %:ssa kohteista.