Hyvin toimiva ilmanvaihto on yksi tärkeimpiä asioita kodin asukkaiden hyvinvoinnille ja talon rakenteiden säilymiselle

Pitkäaikaiseen huonoon sisäilmaan on myös liitetty astmaoireita. Sisäilman epäpuhtaudet voivat pahentaa astmaatikkojen oireita tai ne voivat jopa aiheuttaa asumisterveydellisen haitan.

Huonon sisäilman merkkejä ovat esimerkiksi tunkkaisuus, kosteiden tilojen kuivumattomuus, lämpötilaongelmat sekä veto ja melu, jotka ovat kaikki kytköksissä ilmanvaihtolaitteisiin.

Ilmanvaihtojärjestelmien ylläpito on tärkeää hyvän sisäilman ylläpitämiseksi. Esimerkiksi lika ilmanvaihtokanavissa heikentää ilman virtausta ja voi jopa tukkia ilmankulun.

Asunnoissa erityyppiset ilmanvaihtojärjestelmät ovat vaihdelleet eri aikoina. Vanhemmissa rakennuksissa käytössä on painovoimainen ilmanvaihtojärjestelmä, vuosina 1960-1990 oli koneellinen poistoilmanvaihto yleinen ratkaisu ja nyt uusimmissa rakennuksissa on yleisimmin käytetty koneellista tulo- ja poistoilmanvaihtoa, joka on lisäksi varustettu lämmön talteenotolla.

Ilmanvaihtojärjestelmän toiminnalla on sisäilman laatuun suuri vaikutus ja mikäli rakennuksessa tai rakenteissa on epäpuhtauslähteitä, aiheuttavat ilmanvaihdon puutteet yleisesti näiden haittojen voimistumista. Tämän lisäksi ilmanvaihdolla on suuri vaikutus rakennuksen paine-eroihin ja siten rakenteiden ilmavuotoihin ja kosteustekniseen toimivuuteen.

Asuntojen olisi hyvä olla hieman alipaineisia ulkoilmaan nähden, sillä se pienentää sisäilmasta rakenteisiin kohdistuvaa kosteusrasitusta.

Liian suuri rakennuksen alipaineisuus taas voi aiheuttaa tai lisätä epäpuhtauksien siirtymistä ilmavuotojen mukana rakenteista sisäänpäin tai esimerkiksi ryömintätiloista ja täyttömaista rakennuksen alta sisätiloihin.

Koneellisen ilmanvaihdon laitteet on tärkeää pitää aina päällä, jotta ilmanvaihto toimii suunnitellusti.

Ennen 1960-lukua rakennetut kodit

Lähes kaikissa ennen vuotta 1960 rakennetuissa asunnoissa ilmanvaihtojärjestelmänä on painovoimainen ilmanvaihto. Painovoimaisen ilmanvaihdon toiminta perustuu pääasiassa rakennuksen sisä- ja ulkoilman lämpötilaeron vaikutuksesta syntyvään hormivaikutukseen. 

Yleensä ilman poisto rakennuksesta toimii riittävällä tasolla vanhemmissa rakennuksissa, joissa on savupiipun yhteyteen toteutettu erillisillä hormeilla ilmanvaihto, koska talot ja siten myös piiput ovat korkeita.

Ilmanvaihto on näissä rakennuksissa usein puutteellinen korvausilman saannin osalta, koska on yleistä, ettei kotia ole varustettu erillisillä korvausilmaventtiileillä.

Tämän lisäksi yleisesti puutteita on aiheutunut asuntoja remontoitaessa, kun tilojen käyttötarkoituksen muuttamista tai laajentamista ei ole huomioitu ilmanvaihdossa tai hormien poistoilmaventtiilejä on tukittu tai peitetty.

Kaikenikäisissä rakennuksissa todetaan puutteita siirtoilmaraoissa väliovien yhteydessä, mutta erityisen yleisiä ne ovat vanhemmissa kodeissa. Koska ilmanvaihto on pääsääntöisesti järjestetty niin, että poistoventtiilit sijaitsevat märkätiloissa ja vastaavissa huoneissa sekä varastotiloissa ja tulo- tai korvausilma on johdettu asuinhuoneisiin, on tärkeää, että ilma pääsee liikkumaan huoneesta toiseen myös ovien ollessa suljettuna.

Erityisen tärkeitä siirtoilmaraot ovat märkätilojen ovissa, joissa myös yleisimmin havaitaan puutteita. Ilman siirtyminen voidaan varmistaa järjestämällä oven ja kynnyksen välille rako tai asentamalla oven alaosaan venttiili tai säleikkö.

Vanhoissa rakennuksissa on ilmanvaihdon toimivuutta tarkastettaessa syytä kiinnittää huomiota ja tarkastaa korvausilmaventtiilien määrä ja sijainti.

Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää märkätilojen ilmanvaihdon riittävyyteen, koska pesutiloissa sisäilman kosteus on käytön aikana sekä jälkeen suurempi kuin muissa tiloissa.

1960-1980 -luvuilla rakennettujen asuntojen ilmanvaihto

Tämän aikakauden rakennuksissa on yleisesti käytössä sekä painovoimaista ilmanvaihtoa että koneellista poistoilmanvaihtoa. 1980-luvun lopulla on käytetty jo jonkin verran myös koneellista tulo- ja poistoilmanvaihtoa. Rakennukset ovat usein matalia, jolloin painovoimaisen ilmanvaihdon toiminta on usein heikkoa, ainakin lämpimänä vuodenaikana.

Ilmanvaihto on monesti tämän tyyppisissä rakennuksissa puutteellinen korvausilman saannin osalta, jolloin ilmavuodot lattian ja ulkoseinien liittymistä ovat yleisiä, koska rakenteiden liittymien tiiveyteen ei ole rakentamisen aikana yleensä kiinnitetty erityistä huomiota.

1960- ja 1970-lukujen kodeissa painovoimaisenkin ilmanvaihdon kanavat ovat usein vaakasuuntaisia, jolloin ilmanvaihto ei ole toimiva. Painovoimaisessa ilmanvaihdossa ilmanvaihtokanavien tulee olla pääosiltaan pystysuoria tai lähes pystysuoria ilmavirtauksien aikaansaamiseksi.

Tällä aikakaudella on käytetty kuitusementtisiä ilmanvaihtokanavia, jotka voivat sisältää asbestia. Tämä tulee huomioida kanavia huollettaessa, muutettaessa tai purettaessa.

1990-luvulta nykypäivään

Pääosassa viimeisten vuosikymmenten rakennuksissa on ilmanvaihtojärjestämänä koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto, jossa sekä poistuvaa että sisään tulevaa ilmaa siirretään koneellisesti kanavia pitkin.

Osassa kodeista, erityisesti 1990-luvulla rakennetuissa, on käytetty koneellista poistoilmanvaihtoa. Yleensä ilmanvaihtokone on varustettu lämmön talteenotolla, jossa poistettavasta ilmasta siirretään lämpöä sisään puhallettavaan ilmaan sekä sisään tulevan ilman lämmityksellä.

Koska rakennuksen ilmanvaihdon toimivuus riippuu ilmanvaihtokoneen toiminnasta, on suodattimien säännöllinen vaihto sekä koneen ja lämmönvaihtimen puhdistaminen erittäin tärkeää. Lisäksi ilmanvaihtokoneen käyntiä on syytä tarkkailla, jotta mahdolliset puhaltimien rikkoutumiset havaitaan.

Yleisimmät ongelmat tämän tyyppisessä ilmanvaihdossa liittyvät laitteen rikkoutumiseen tai huoltojen laiminlyönteihin ja puutteisiin järjestelmän säätämisessä ja tasapainotuksessa sekä harvinaisemmissa tapauksissa virheisiin laitteiden tai kanavistojen asennuksessa.

Suosituksena on teettää ilmanvaihtokanavan nuohous noin 10 vuoden välein sekä samassa yhteydessä venttiilien ilmavirtauksien säätäminen. Säädön yhteydessä olisi hyvä mitata myös rakennuksen paine-erot ulkoilmaan nähden.

Ilmanvaihtokanavien lämmöneristyksissä havaitaan yleisesti puutteita. Puutteet aiheuttavat riskin kosteuden tiivistymisestä kanavien sisään, jolloin kosteutta voi päästä rakenteisiin tai aiheuttaa jälkiä pintarakenteisiin venttiilien ympärille.

Koska sisään tulevaa ilmaa myös lämmitetään ja poispuhallettavasta ilmasta otetaan lämpöä talteen, on eristyksillä myös vaikutusta rakennuksen energiatehokkuuteen.

Asuntojen remontoiminen voi olla sudenkuoppa

Yleisimpiä ilmanvaihdon muutoksia ovat sähkökäyttöisten puhaltimien asentaminen märkätiloihin niiden remontoinnin yhteydessä. Sähkökäyttöiset puhaltimet ovat usein käytössä vain, kun tilan valot ovat päällä.

Uudemmissa malleissa virtaa voidaan ohjata myös tilan ilmankosteuden mukaan. Ajoittain päällä olevat puhaltimet auttavat tehostamaan ilmanvaihtoa ja tilan kuivumista käytön aikana tai jälkeen, mutta nämä eivät toimi varsinaisena jatkuvana poistoilmanvaihtona, jolloin ne eivät yleensä sovellu tilojen ainoaksi poistoilmanvaihdoksi.

Sähkökäyttöisten puhaltimien asentamisessa tulee huomioida niiden vaikutus muuhun ilmanvaihtoon sekä riittävä korvausilman saanti.

Tilojen käyttötarkoituksen muuttuessa on ilmanvaihtokanavia voitu myös asentaa vaakasuuntaisesti painovoimaisiin järjestelmiin, jotta tilaan saadaan ilmanvaihtoventtiili ilman suurempia muutoksia. Tämän tyyppiset ratkaisut eivät ole toimivia.

Huomioi korvausilman saanti ikkunaremontin yhteydessä

Ikkunoiden uusimisessa tulee huomioida rakennuksen korvausilman saanti, koska vanhojen ikkunoiden tiiveyspuutteista johtuen niiden kautta on tullut korvausilmaa rakennukseen ja uusimisen jälkeen ikkunoiden kautta sisään tuleva ilma vähenee.

Korvausilman saanti voidaan järjestää esimerkiksi ulkoseinään tai tuuletusluukkuihin asennettavilla tai vaihtoehtoisesti ikkunarakenteisiin sijoitetuilla venttiileillä.

Liesituulettimien poistokanavat ovat usein uusimpia rakennuksia lukuun ottamatta taipuisaa alumiinikanavaa. Paloturvallisuussyistä alumiinikanavat on suositeltavaa vaihtaa viimeistään tilan remontoinnin tai liesituulettimen vaihdon yhteydessä kierresaumakanavaan.

1970 ja -80-lukujen taitteessa asennettiin koteihin ilmalämmityksiä. Kyseisen lämmitysjärjestelmän remontoinnissa tulee huomioida, että lämmityksen lisäksi yleensä lattiaan sijoitetuista venttiileistä sisään puhallettava ilma on tuloilmaa.

Tämän lämmitysjärjestelmän muutoksissa tulee siis huomioida, että mikäli ilmalämmitys poistetaan käytöstä, tulee tuloilman saanti rakennukseen järjestää uudella tavalla.

Kun rakennuksessa on asennettuna erilaisia ilmanvaihtojärjestelmiä, kuten joissain asunnon tiloissa painovoimainen ilmanvaihto ja toisissa tiloissa tai tilassa koneellinen poistoilmanvaihto, on yhteensovittaminen hankalaa ja vaatii aina huolellista suunnittelua ennen muutostöiden toteuttamista, jotta voidaan varmistua ilmanvaihdon toimivuudesta koko rakennuksessa muutostenkin jälkeen.

Sisäilmaongelmien tutkiminen

Sisäilmaa lähdetään tutkimaan yleensä rakennuksen käyttäjien havaitseman ongelman vuoksi. Ongelma voi olla esimerkiksi epätavallinen haju, oireilu tai rakenteiden pinnoilla näkyvät poikkeavat jäljet.

Syy-seuraussuhteiden löytäminen voi olla vaikeaa ja pitkäkestoista, koska useat eri sisäilmaongelmat ja niiden aiheuttajat voivat synnyttää samankaltaisia oireita.

Huono sisäilma itsessään on harvoin ongelman aiheuttaja, vaan usein ongelma on saanut alkunsa esimerkiksi kosteusvauriosta, joka aiheuttaa huonon sisäilman tunteen ja sisäilmaan liitettävää oireilua.

Miten oikea tutkimustapa valitaan? Jokainen kohde on erilainen, ei ole yhtä oikeaa tapaa edetä.

Sisäilmatutkimukset ja/tai- mittaukset voivat sisältää yhden tai usean mittaus-/tutkimusmenetelmän käyttöä. Usein luullaan, että sisäilmamittaus on yhtä kuin sisäilman mikrobitutkimus.

Sisäilmatutkimus sisältää näytteenottoja ja mittauksia, joita suoritetaan ilmasta ja rakenteista. Tutkimusten yhteydessä suoritetaan esimerkiksi mikrobitutkimuksia ja kemiallisia tutkimuksia.

Rakenteisiin voidaan tehdä myös rakenneavauksia ja kosteusmittauksia. Sisäilmatutkimuksissa on usein mukana eri osa-alueiden asiantuntijoita, sillä erilaisten tutkimusten kokonaisuus voi olla hyvinkin laaja.

Muista huolellinen dokumentointi!

Sisäilmatutkimukset suoritetaan usein vaiheittain ja poissulkumenetelmällä ongelman aiheuttajan selvittämiseksi. Ensin on tiedettävä ongelman aiheuttaja. Seuraavaksi tulee selvittää ongelman aiheuttajan sijainti. Viimeiseksi siirrytään vielä selvittämään ongelman laajuutta.

Tämän kautta päästään korjaustavan ja korjaussuunnitelman laadintaan. Korjauksia tehtäessä on hyvä varmistua siitä, että korjaustyötä valvotaan ja tehdyt korjaukset dokumentoidaan. Korjaustöitä tehtäessä tulee myös varmistua riittävästä suojauksesta / osastonnista, jotta epäpuhtauksia ei pääse ajautumaan ns. puhtaisiin tiloihin. 

Korjaustöiden yhteydessä on myös äärimmäisen tärkeää huolehtia riittävän kattavasta ja huolellisesta loppusiivouksesta. Korjauksen onnistumista voidaan työn valmistuttua varmistaa uusintamittauksilla.

Tee näin:

Lue alkuperäinen tekstimme Suomela.fi-sivustolla.

Liittyvät palvelut

Sisäilmatutkimus

Ilmamäärien tarkistusmittaus