10.5.2022

Lattiapinnan alapuolelta lähtevä väliseinä on merkki riskirakenteesta

Lattiapinnan alapuolelta lähtevää väliseinää on tavattu aina 1950-luvulta lähtien tähän päivään asti. Kun puurakenne, eli tässä tapauksessa kantava väliseinä, lähtee lattiapinnan alapuolelta, rakenteella on korkeampi riski vaurioitua mahdollisen kosteuden takia. Riittämätön eristys sekä vialliset salaoja- ja sadevesijärjestelmät johtavat usein siihen, että vesi pääsee haitallisesti rakenteisiin.

Lattiapinnan alapuolelta lähtevä väliseinä luokitellaan riskirakenteeksi

Lattiapinnan alapuolelta lähtevä väliseinä on luokiteltu riskirakenteeksi KH 90-00394 -kortissa (Kuntotarkastus asuntokaupan yhteydessä, suoritusohje, 2007), jossa on annettu ohjeet kuntotarkastuksen suorittamisesta. Koska väliseinä lähtee lattiapinnan alapuolelta, se on altis maaperästä lähtöisin olevalle kosteudelle.

Tätä riskirakennetta on alkanut esiintyä ensimmäisiä kertoja 1950- ja 1960-luvuilla, mutta niitä on nähty tasaisesti aina tähän päivään asti. Eniten kyseistä riskirakennetta esiintyy 1960-1980-luvuilla rakennetuissa kohteissa.

Raksystemsin tekemien kuntotarkastusten perusteella erityisesti 1970-luvulla rakenne on ollut suosittu, sillä se löytyy 42 prosentista kyseisellä vuosikymmenellä rakennetuissa pientaloissa.

Liittyvät palvelut

Kuntotarkastus

”Tämä rakenne on erityisen mielenkiintoinen, koska se kulkee käsi kädessä parin muun riskirakenteen kanssa. Aika usein puukoolatut lattiat eli kaksoislaattarakenteet, valesokkelirakenne ja lattiapinnan alapuolelta lähtevät väliseinät löytyvät samasta kohteesta”, kertoo Inspections & Surveys -liiketoimintaa johtava Kim Malmivaara.

Salaojilla ja sadevesijärjestelmillä on väliä

Kosteus ja siitä seuraavat vauriot ovat yleisimpiä riskien aiheuttajia. Lattiapinnan alapuolelta lähtevä väliseinä aiheuttaa sen, että ulkopuolisen maakosteuden on helpompi päästä rakenteisiin. Syynä tähän on yleensä puutteellisesti toimiva tai kokonaan puuttuva salaojitus.

Salaojajärjestelmän käyttöikä on noin 40 vuotta, mutta ainoastaan silloin, jos sitä on huollettu oikein. Tämän takia salaojien kunto kannattaa tutkia säännöllisesti. Seinien vierustan kallistuksissa voi myös olla vikaa, jolloin pintavedet ja sadevedet ohjautuvat väärin taloon päin ja aiheuttavat riskin kosteusvauriolle.

”Kun alaohjauspuu lähtee runkolaatan päältä ja runkolaattaan pääsee kosteusrasitusta esimerkiksi maaperän kosteuden kautta, kosteus pääsee helposti nousemaan kapillaarisesti ylöspäin puurakenteeseen, jolloin rakenne vaurioituu”, Malmivaara toteaa.

Kuva portaikosta, jossa puukoolattu seinä — Puukoolattua seinää avattuna.

Putkistovuotojen ja kostean maa-aineksen aiheuttamat riskit

Kosteuden pääseminen rakenteisiin voi johtua myös muista riskitekijöistä. Väliseinän perustusten alla voi olla liian hienojakoinen, eli kapillaarinen, täyttömaa-aines.

Tämänkaltainen maa-aines imee itseensä helpommin kosteutta. Kosteus pääsee siirtymään hienojakoisesta lattian alustäytöstä väliseinän alaosiin.

Väliseinän alajuoksupuun ja sen alla olevan kiviainesrakenteen välistä voi puuttua myös kosteuseristys, kuvassakin näkyvä bitumihuopakaista. Väliseinärakenteet voivat kärsiä kosteusvauriosta putkivuodon aiheuttamana, jos se johtaa kosteuteen eristetilassa alaspäin valuessa.

”Mikäli rakenteissa kulkee putkistoja, esimerkiksi käyttövesiputkia ja lämmitysputkistoja ja niissä tapahtuu vuotoja, niin kantavat väliseinät saavat osuutensa tästä kosteudesta”, Malmivaara sanoo.

Kaikki väliseinät eivät lähde runkolaatan päältä, vaan yleensä tavalliset väliseinät lähtevät pintalaatan päältä. Kantavat väliseinät lähtevät usein syvemmältä rakenteesta, jolloin riskit kohdistuvat niihin.

Riskejä voi vähentää esimerkiksi bitumihuovalla tai -kaistaleella sekä bitumisivelyillä alaohjuspuun alapuolella, jotka estävät kosteuden pääsemisen rakenteeseen.

Oho! Tämä video ei näy, koska olet kieltänyt markkinointievästeiden käytön. Nähdäksesi videon, käy hyväksymässä markkinointievästeet.

Miten mahdollinen vaurio todetaan?

Riskirakenteet-ilmaisu ei tarkoita, että rakenteessa on automaattisesti vaurioita. Riskirakenne tarkoittaa, että tietyn kaltainen rakenne on todettu alttiiksi vaurioitumiselle.

Suoritusohjeen mukaan riskirakenteen kunto tulee selvittää rakennetta avaamalla, jotta sen kunnosta voi saada tarpeeksi kattavan näkemyksen. Avaus on välttämätön virheen todentamiseen tai sen poissulkemiseen.

Rakenne tulee avata niin, että kaikki siinä käytetyt materiaalit, rakenteen toteutustapa ja niiden kunto saadaan näkyville. Näin voidaan selvittää vaurion sijainti, laajuus ja syyt.

Myös korjaustarve ja -tapa pystytään usein päättelemään jo tässä vaiheessa. Vaurioituminen rakenteessa alkaa alajuoksupuun alapinnasta, minkä vuoksi alajuoksupuun alapinnan kunto tulee päästä toteamaan.

Riskirakenteisiin tulee tehdä rasiaporalla vähintään noin 110 millimetrin avaus mutta ainoastaan omistajan luvalla. Rakenteen avausten määrä ja paikat tulee määritellä aina tapauskohtaisesti.

Kuntotutkimukseen voidaan tarpeen mukaan sisällyttää erilliset mikrobitutkimukset. Niiden tarpeellisuus arvioidaan aina tapauskohtaisesti kuntotutkimuksen yhteydessä.

Mikä on riskirakenne?

Riskirakenne on rakennetyyppi, joka on todettu käytännössä ja rakenteita tutkittaessa vaurioherkäksi rakenteeksi. Riskirakenne on yleensä ollut oman aikakautensa määräysten ja ohjeiden mukainen ja riskialttius on huomattu vasta jälkikäteen. Tämän seurauksena rakenteen käytöstä on luovuttu.

Riskirakenteille on tyypillistä, että vaurion syynä on kosteuden pääseminen rakenteeseen, joko
maaperän kautta ulkopuolelta tai sisäilmasta vesihöyryn muodossa. Esimerkki yleisesti havaittavissa olevasta riskirakenteesta on valesokkeli.

Riskirakenteen kunto, eli onko riski toteutunut, tulisi pyrkiä aina selvittämään. Yleensä tämä on
mahdollista vain rakennetta avaamalla. Löydät listan kaikista riskirakenteista täältä.