Mitkä ovat 1950-luvun rintamamiestalon ongelmat?

Talvisota vei maastamme noin 100 000 asuntoa, jolloin asuntoa vaille jäi 400 000 evakkoa ja reilu 100 000 siirtolaisperhettä. Jopa 11 prosenttia suomalaisista jäi asunnottomiksi. Ratkaisuna asuntotarpeeseen kehitettiin rintamamiestalo.

Sotien jälkeen maahamme valmistui yli 200 000 rintamiestaloa.

Tarvikepula vaikutti rintamamiestalojen suunnitteluun

Rintamamiestalot rakennettiin puusta, ne olivat puolitoista kerroksisia ja niissä oli harjakatto. Savupiippuja rintamamiestaloissa oli yksi ja kaikki asuintilat rakennettiin sen ympärille. Yläkerta ei ollut asuinkäytössä kuin kesäaikaan tai tila toimi käyttöullakkona.

Jossain määrin maanpinnan alapuolella sijaitseva kellari oli myös hyvin ominainen piirre talotyypille. Ilmanvaihtojärjestelmä oli painovoimainen, ja lämmitysjärjestelmänä toimi keskuslämmitys vesikiertoisella patteristolla. Lämpö syntyi kotiin lämmityskattilassa hiiltä tai puuta polttamalla. Myöhemmin käyttöön otettiin myös öljy.

Tarvikepula vaikutti suuresti rintamiestalojen suunnitteluun. Tiiliteollisuudessa vallitsi tuohon aikaan valtava energiapula, joten ainoa mahdollinen rakennusmateriaali oli puu.

Rintamiestalojen rakentaminen ei vaatinut kirvesmiestaitoja tai erikoisia työkaluja, vaan rakennusprojekti onnistui usein talkoovoimin.

Kellarissa muhii rintamamiestalon ongelmat

Riskialttein paikka rintamiestaloissa sijaitsee kellarikerroksessa. Mikäli tilat on kuitenkin jätetty toissijaiseen käyttöön ja rakenteet ovat betonipintaisia, ongelmilta yleensä vältytään.

Suuressa osassa tarkastamissani kohteissa kellarikerros on kuitenkin otettu asuinkäyttöön tai ainakin seiniin tai lattioihin on tehty sisäpuolelle lämmöneristyksiä.

Joka toisen rintamamiestalon kellarissa on kosteutta lattiassa tai seinien alaosissa. Tähän kylmäkellariin nousee myös vettä.

Sisäpuoliset lämmöneristykset on luokiteltu nykypäivänä riskirakenteeksi, joten ne tulee tutkia kuntotarkastuksella rakenneavauksin, ja niistä tulee tarpeen tullen ottaa materiaalinäytteitä. Rakenne on asuntokaupan riitatilanteissa hyvin yleinen.

Maakosteuden hallinta on ollut haaste aikakauden kellarirakentamisessa. Salaojia ei ollut ollenkaan tai ne olivat materiaaliltaan savea. Tarkastuskaivojen asentamista salaojajärjestelmille ei harrastettu.

Täyttömaaksi valikoitu maa-aines, jota oli sillä hetkellä saatavilla. Usein se oli liian hienojakoista ja ei pystynyt estämään kosteuden nousemista maaperästä. Maavaraiset ulkoseinät taas vedeneristettiin bitumisivelyllä seinän sisäpuolelle kuorimuurauksen perään.

Yläpohja ja seinät vaativat myös tarkempaa tarkastelua

Hyvin yleinen talotyypin tarkastuksilla vastaan tullut ongelma liittyy yläpohjarakenteisiin, joissa huono tuuletus on yhdistetty heikkoon lämmöneristävyyteen. Rakenteen ongelmat korostuvat entisestään, mikäli talossa on vino sisäkatto.

Alkuperäiskuntoon jätetyn talon lämmöneristeenä on yleensä käytetty sahanpurua. Mikäli ullakkotila on otettu asuinkäyttöön, eristeenä on taas yleensä mineraalivillaa. Aina, kun vinon katon kuntoa aletaan selvittämään, tulee tehdä rakenneavauksia.

Purueristeen ja seinärakenteen tutkintaa rintamiestalon seinustan yläpohjatilassa kuntotarkastuksen yhteydessä.

Ulkoseinän rakenteet on eristetty 1950-luvun talossa purulla, eikä julkisivuverhoilun taakse ole jätetty tuuletusväliä. Purueristeisen rakenteen on oletettu olevan hengittävää, jolloin kosteus poistuu rakenteesta luontaisesti.

Tämä niin sanottu tuulettumaton tai heikosti tuulettuva ulkoseinärakenne on luokiteltu nykyään riskirakenteeksi. Mikäli julkisivu on maalattu 1970-luvulla markkinoille tulleella vedenpitävällä lateksimaalilla, riski on vieläkin isompi.

Voit katsoa heikosti tuulettuvan ulkoseinän rakenteen avauksesta videon Youtubesta.

Ureavaahtoa on myös käytetty eristeenä tämän ajan ulkoseinissä. Kutsumme tarkastuspiireissä vaahtoa hölynpölyksi, sillä se ei ole parantanut lämmöneristävyyttä tai ilmanpitävyyttä millään tavalla. Vaahdolla on tapana haihtua rakenteista ajan myötä.

Rakenneavaukset ovat ehdottoman tärkeitä rintamamiestalon ulkoseinärakenteen todellisen kunnon selvittämiseksi.

Rintamamiestalon välipohjasta vuotaa lämpöä ulos

Rintamamiestalon ongelmat eivät välttämättä jää kellariin, yläpohjarakenteisiin tai seiniin. Myös välipohja ja sen reuna-alueet ovat tunnettuja riskikohtia aikakauden taloissa. Välipohjalla tarkoitetaan kellarikerroksen ja asuintilojen välistä aluetta.

Alueella on kylmäsilta, josta lämpö vuotaa helpommin ulos. Tämän seurauksena betonilaatan yläpuolella olevat välipohjan eristeet eli sahanpurut ovat päässeet usein ajan myötä vaurioitumaan.

Rakenteen vaurioituminen syntyy välipohjan ja betonilaatan leikkauskohdassa. Betoniholvin pinnalla on usein purua lähes 40 senttimetriä, joten rakenteen kunnon selvittämiseen vaaditaan aina rakenteen avaamista.

Mikäli kellari on kylmä, vaurioriski on vieläkin suurempi.

Susteran kuntotarkastaja tekee rakenneavausta riskirakenteeseen, tässä kohtaa betonilaatan yläpuoliseen puukoolattuun lattiaan.

Väärin tehdyt remontit ja kreosootti aiheuttavat erimielisyyksiä

Eniten asuntokauppariitoja tämän aikakauden taloissa aiheuttavat viallisesti toteutetut peruskorjaukset. Hyvin usein ostajan käsitys ostetusta talosta on väärä.

Monelle tulee yllätyksenä, että 1950-luvulla rakennetun talon rakenteet ja järjestelmät tulee uusia tai vähintäänkin korjata.

Vuosien takaa tulee mieleen kohde, jossa nuorehko mies myi rintamiestaloaan. Mies oli toteuttanut kaikki talon isoimmat remontit seitsemän vuoden sisällä. Remontti oli maksanut miehelle lähes 100 000 euroa ja avioliiton. Kerralla toteutettuna laajat remontit voivat siis tehdä hallaa myös parisuhteelle.

Lähivuosina asuntokauppariitoja on aiheuttanut myös kreosootti eli kivihiilipiki, sillä sitä sisältäviä rakennusmateriaaleja löytyy usein vanhan talon purku- ja kunnostustöissä.

Kreosoottia ja PAH-yhdisteitä on käytetty rakennusmateriaaleissa eniten vuosien 1890-1960 välisenä aikana muun muassa veden- ja kosteuseristeissä, puutavarat kyllästämisessä ja kattohuovissa. Rintamamiestaloissa sitä on havaittu myös tervapapereissa ja bitumisivelyssä.

Kreosootti ei aiheuta terveydelle haittaa, mikäli sen hiukkaset eivät pääse sisäilmaan. Asumisterveysasetuksen mukaan toimenpiderajana on kreosootin osalta naftaliinin haju tai 10 μg/m3 ylittävä naftaleenipitoisuus.

Kun vanhaa taloa remontoidaan, kreosoottipitoiset materiaalit tulisi pyrkiä poistamaan. Kun on terveydelle vaarallisesta aineesta kyse, purku tulee toteuttaa haitta-ainepurkuna.

Huonosti tehty kuntotarkastus on yleensä syynä ikävien yllätysten löytymiseen. On sekä ostajan että myyjän hyöty, että selvitys on tehty mahdollisimman perusteellisesti ennen asuntokauppoja.

Tutustu palveluun:

Kuntotarkastus