Riskirakenne

Riskirakenteen vaurion aiheuttajana on usein kosteus, joka
pääsee rakenteeseen kapillaarisesti tai vesihöyryndiffuusiona.
Riskirakenne on toteutettu oman rakennusaikakautensa määräysten ja ohjeiden
mukaisesti ja rakenteen vaurioitumisen herkkyys on huomattu vasta jälkikäteen.

Vaurioitumisherkkyyden vuoksi riskirakenteisia rakennusosia ja rakennetyyppejä
ei tulisi enää nykymääräysten mukaisesti käyttää.

Kiinteistössä oleva riskirakenne ei tarkoita aina vaurioitunutta rakennetta vaan
rakenteen käytännön toteutuksesta ja rakennuspaikasta riippuen riskirakenne tulisi tutkia.

Esimerkki yleisesti havaittavissa olevasta riskirakenteesta on valesokkeli.

Riskirakenteen kunto, eli onko riski toteutunut, tulisi pyrkiä aina selvittämään. Yleensä tämä on mahdollista vain rakennetta avaamalla.

Riskirakenteita ovat:

• betonilaatan yläpuolinen lattiarakenne,
• ennen vuotta 1950 rakennettu hirsiseinä,
• huonosti tuulettuva rossipohjainen puurakenteinen alapohja,
• kaksoisbetonilaatta-rakenne,
• kattoikkuna,
• kohteessa havaittu mikrobiperäinen tai muu poikkeava haju,
• lattiapinnan alapuolelta lähtevä väliseinä,
• maanvastainen sisäpuolelta lämmöneristetty seinä,
• tasakatto,
• tuulettumaton puurunkoinen ulkoseinä,
• tuulettumaton vino yläpohjarakenne,
• ulkoseinän alajuoksupuun korkeus maanpinnasta riittämätön sekä
• vale- eli piilosokkeli.

Tutustu radonmittaus- ja korjauspalveluihimme täällä!

Liittyvät palvelut

Kuntotarkastus

Kauppaturva