Vähähiilinen rakentaminen: hiilijalanjäljen painopiste on siirtynyt rakentamisessa energiasta tuotevaiheeseen

Mistä rakennuksen hiilijalanjälki muodostuu?

Rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljen muodostumisessa merkittävimmät osat ovat tuotevaihe (rakennusmateriaalien raaka-aineiden hankinta, kuljetukset ja valmistus) ja käytönaikainen energiankulutus. Tuotevaiheen päästöistä merkittävimmän osan muodostavat kantavan rungon ja ulkovaipan materiaalit sekä talotekniset järjestelmät.

Energiasektorin päästöintensiivisyys on laskenut

Tuotevaiheen ja käyttövaiheen suhde toisiinsa on muuttunut huomattavasti viime vuosina. 10 vuoden takaisessa tilanteessa käytönaikaisen energian päästöt muodostivat määräävän osan kokonaishiilijalanjäljestä. Tämänhetkisillä laskentaperiaatteilla ja taulukkoarvoilla käytönaikaisen energiankulutuksen rooli koko elinkaaren hiilijalanjäljessä on jäänyt vähäiseksi verrattuna tuotesidonnaisiin päästöihin.

Muutos toki kuvaa todellisuutta: energiasektorin päästöintensiivisyys on laskenut radikaalisti viimeisen vuosikymmenen aikana. Suomen ilmastopoliittiset sitoumukset varmistavat, että tulevaisuuden kehityskin pysyy laskusuuntaisena. Ostoenergia on 2020-luvun aikana dekarbonisoitunut vauhdikkaasti. Erityisen reipas muutos on ollut sähköntuotannossa. Mutta myös suurin osa fossiili-intensiivisistä kaukolämpökaupungeistakin on muuttanut tuotantoprofiiliaan huomattavasti esimerkiksi kivihiilestä luopumisen myötä.

Kun käyttötarkoitustaan hyvin palveleva rakennus peruskorjataan energiatehokkaammaksi, päästöt vähenevät. Erityisen raskas peruskorjaaminen, jossa ulkovaippa ja talotekniset järjestelmät saatetaan uudisrakentamista vastaavalle tasolle, on kuitenkin huomattavan materiaali-intensiivistä. Jos saavutettava energiankulutuksen vähennys jää pieneksi, ei raskaampi remontointi välttämättä edes näyttäydy elinkaariviisaana.

Laskentateknisiä muutoksia

Osin kyse on laskentateknisistä muutoksista. Perinteisesti elinkaariarvioinnissa ei huomioida spekulatiivisluonteisia tulevaisuusskenaarioita. Koko elinkaaren tarkastelu tehdään ”konservatiivisesti” nykytilanteen laskenta-arvojen pohjalta.

Ympäristöministeriön vähähiilisyyden arviointimenetelmässä on kuitenkin päädytty huomioimaan ostoenergioiden päästöjen laskeva tulevaisuusskenaario. Kun rakennusten elinkaaret ovat pitkiä ja energiankulutus on suuri, tämä on yksittäisenä detaljina aika lailla tulosten suuruusluokkaa mullistava knoppi. Taulukkoarvot ovat ehtineet jo muuttua muutamaan otteeseen viime vuosina. Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että skenaarioiden päästövähennykset ovat olleet kohtalaisen oikeansuuntaisia toteutuneisiin energiasektorin päästöihin verrattuna.

Tämä eteen- ja taaksepäin katsovan tarkastelutavan yhdistelmä näkyy myös tuotesidonnaisten päästöjen tarkastelussa. Materiaalien päästötiedot perustuvat historiatietoon, kun taas energiaa tarkastellaan tulevaisuudessa. Jos vuonna 2025 tehdään hiilijalanjälkilaskenta uudisrakennukselle ja käytetään rakennustuotteen EPD:tä vuodelta 2023, voi EPD:n aktiviteettidata olla vuotta 2022 koskevaa ja aktiviteettien päästökertoimet vielä tätä vanhempia.

Uudiskohteen hiilijalanjälki peruskorjausta suurempi

Vastaavasti ympäristöministeriön menetelmällä käytönaikaiselle energiankulutukselle käytetään päästötietoina 50 vuoden skenaariota. Se alkaa rakennuksen valmistumisajankohdasta. Se, paljonko tämä vääristää tuotesidonnaisia päästöjä suhteessa muihin elinkaaren vaiheisiin, riippuu toki tuoteryhmästä ja tuotteesta. Viiden vuoden voimassaoloajan loppupuolella EPD on toki jo aika vanhalla tiedolla laskettu. Uunituore EPD kuvastaa nykytilaa paremmin.

Niillä tuotteilla, joiden hiilijalanjäljestä merkittävä osa muodostuu valmistusprosessin ostosähköstä, muutokset ovat isompia. Taas vaikkapa betonin hiilijalanjäljessä määräävä osa päästöistä muodostuu itse tuotteesta: klinkkeriuunissa kalsiumkarbonaatin hiilidioksidi vapautuu ilmakehään. Tällaiseen prosessiin ei ostoenergian vähähiilisyys vaikuta.

Summarum: tällä hetkellä materiaalisidonnaiset päästöt ovat painoarvoltaan suurempia kuin energiaan liittyvät päästöt. Valtaosa nykyisillä laskentasäännöillä ja -arvoilla tehdyistä tarkasteluista johtaa lopputulokseen, jossa uudiskohteen hiilijalanjälki on peruskorjausta suurempi.

Tilatehokkuuden vaikutus vähähiilisyyteen

Vähähiilisyyden määrittely on monitahoinen kysymys. Tavanomainen indikaattori on hiilijalanjälki lämmitettyä nettoalaa kohden (kgCO₂e/nm², joka on myös ympäristöministeriön laskentamenetelmässä käytettävä tunnusluku 50 vuoden tarkastelujaksolle jaettuna). Nettoalan muutokset voivat kuitenkin heilauttaa vertailuja perusteellisesti. Paremman tilatehokkuuden kohde voi olla koko rakennuksena pienempipäästöinen, vaikka neliöpäästöt ovat isommat.

Ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulma kuitenkin ulottuu vielä laajemmalle kuin vain elinkaariarvioinnissa käytettävän yhden rakennuksen taserajan sisäpuolelle. Esimerkkinä koulu tai päiväkoti, jossa peruskorjauksen ohella tarvitaan merkittävää laajentamista sopivan kokoiseksi mitoitettuun uudisrakentamiseen verrattuna. Vielä laajempi teema on rakennusten sijainnin ja maankäytön tarkastelu. Yksittäisen rakennuksen tai remontin laskenta ei ota kantaa siihen, miten rakennus vaikuttaa kaupunkirakenteeseen tai vaikkapa liikenteen päästöihin.

Liittyvät palvelut

Rakennusten hiilijalanjälkipalvelut

Energia- ja elinkaarisuunnittelu