Rappaus

Rappaus on pintakäsittely, jossa laastilla saadaan aikaan pinnalle haluttu muoto, tasaisuus ja ulkonäkö. Rappaus on lähtökohtaisesti ammattilaisen eli muurarin työtä, koska työ vaati tarkkuutta sekä laastimateriaalien oikeiden suhteiden valinta kohteeseen on vaativaa työtä.

Rappaus suoritetaan yhtenä tai useampana rappauskerroksena. Rappauslaasti materiaalina sisältää hiekka, vettä, ja sideainetta, joka on yleensä kalkkia, sementtiä tai niiden seosta.

Rappaustekniikkaa käytetään yleensä kivirakenteiden, kuten kevytsoraharkkojen ja teräsbetonirakenteiden yhteydessä, mutta myös puurakenteita on pintarapattu. Puurakenteissa haasteita luo rakenteisiin mahdollisesti kertyvä kosteus sekä sen tuulettumistarve.

Kalkkilaasti kovettuu hitaasti, mutta on joustavampaa sekä läpäisee kosteutta, mutta se ei ole yhtä lujaa ja kovaa kuin sementtilaasti. Yhdistämällä kalkki ja sementti saadaan laastiin molempia materiaalien hyviä ominaisuuksia.

Nykyiset rappaukset ovat hyvin pitkäikäisiä ja huoltovapaita. Iäkkäämmälle, yli 20 vuotta vanhalle, rappaukselle on syytä tehdä ns. kopokartoitus, jossa rappauspintaa koputtelemalla saadaan selville onko rappaus kiinni alustassaan. Toinen tyypillinen rappauspinnan vaurio on halkeilu, jota yleensä alkaa esiintymään ikkuna- ja oviaukkojen kulmissa. Halkeamat kannattaa tiivistää heti niiden ilmaannuttua, jotta vettä ei pääse rappauksen taakse ja rakenteisiin. Mikäli rappaus on irti alustastaan, on se myös mahdollista korjata paikallisesti. Yleensä korjaus joudutaan kuitenkin tekemään jo ulkonäkösyistä isommalle alueelle, jotta korjauskohta saadaan rajattua siten, että se ei erotu muusta julkisivupinnasta.

Lähde: Raksystems Insinööritoimisto Oy.