Kuntotarkastajana neljällä vuosikymmenellä: näin ala on muuttunut
Kuntotarkastus on aina ollut parasta, mitä kodinomistaja voi tehdä kodilleen, mutta minkälaista on ollut tehdä näitä tarkastuksia neljällä vuosikymmenellä ja miten ala on muuttunut?
Raksystemsin Mr. Kuntotarkastajaksikin tituleerattu Tapio ”Piitu” Piitulainen lupasi kertoa oman tarinansa, joten lokakuisena iltapäivänä kaadoimme kaakaot mukeihin ja istuimme juttusille.
Pohjois-Karjalan poika muutti työn perässä pääkaupunkiseudulle
Tapio Piitulainen syntyi Pohjois-Karjalassa ja eli nuoruusvuodet Tuupovaarassa, joka kuuluu nykyisin Joensuuhun. Häntä kiinnosti jo nuorena poikana rakennukset, rakentaminen ja kaikki siihen liittyvä. Opinnot valikoituivatkin kiinnostuksen mukaisesti, ja Piitulainen valmistui vuonna 1994 Wärtsilän teknillisestä oppilaitoksesta suuntautumisenaan talonrakennuspuoli ja yhdyskuntatekniikka.
Laman jälkeinen aika oli monella sektorilla vielä kriisissä, ja töitä ei ollut tarjolla entiseen tapaan. Myös Joensuussa oli tuolloin kehnonlaisesti töitä, joten Piitulainen päätti muuttaa työn perässä pääkaupunkiseudulle.
Elettiin vuotta 1997. Piitulainen meni Kehäbetonille työnjohtajaksi. Työ ei kuitenkaan tuntunut sellaiselta, jota haluaisi tehdä eläkeikään asti, joten parin työvuoden jälkeen hän kilautti kaverille.
Siihen aikaan hänen ystävänsä Matti Kaijomaa oli menossa Raksystemsille töihin ja lupasi palata asiaan. Puolitoista kuukautta myöhemmin, 2. elokuuta 1999, hän aloitti Raksystemsin silloisella konttorilla Henry Fordinkatu 5:ssä Helsingissä.
Alkuun virallista ohjeistusta ei ollut
Piitulaisen ura Raksystemsillä alkoi nyt jo edesmenneen Kaijomaan oppipoikana vuonna 1999. Siihen aikaan Raksystemsillä työskenteli 6-7 kuntotarkastajaa, ja virallista ohjeistusta itse työhön ei ollut vielä olemassa.
Töitä tehtiin muistiinpanoihin nojaten ja kokeneilta konkareilta oppien. Kuntotarkastuksessa ei käytetty alkuhaastattelukaavaketta, ja valokuviakaan ei oikeastaan otettu kuin yksi raportin etusivulle. Silloin ei myöskään avattu rakenteita, eikä avaamiseen sopivia työkalujakaan ollut.
Kun vuonna 2002 vihdoin tuli virallinen kuntotarkastuksen Suoritusohje, se oli suuri uutinen. Piitulainen muistaa, miten Ylen toimittaja tuli heti haastattelemaan ja kuvaamaan hänen työtään pääuutisiin.
Vuonna 2004 ostettiin rakenteiden avaamiseen soveltuvia työkaluja. Siihen aikaan kilpailutuksen jälkeinen kustannus oli 30 000 euroa, joka oli suuri investointi.
”Siitä se sitten lähti. Raksystems oli varmasti kuntotarkastuksen suunnannäyttäjä.”
Suoritusohjeen päivityksestä on jo 15 vuotta
Kun kuntotarkastuksen Suoritusohje päivitettiin vuonna 2007, niin mentiin taas iso harppaus eteenpäin.
”Voisi kuitenkin kysyä, että miksi ihmeessä kuntotarkastuksesta ei vieläkään vuonna 2022 ole säädetty laissa ja asetuksissa.”
Moni riita-asia jäisi pois, kun kuntotarkastusalalla olisi selkeä lakiin pohjautuva ohje. Tällä hetkellä esimerkiksi kuntotarkastajalta ei vaadita mitään tiettyä koulutusta.
Toki AKK:n eli Asuntokaupan kuntotarkastaja -nimikkeen käyttöön vaaditaan noin viikon koulutus ja hyväksytty tentti sekä useamman vuoden työkokemus koulutusta vastaavalta alalta. Tämä koulutusvaatimus ei ole kuitenkaan kehittynyt yhtään vuosien saatossa.
Omakotitalossa täytyy osata tehdä muutakin kuin asua
Yhteiskunta on muuttunut: nyt on helppoa reklamoida, ja sitä tehdäänkin matalalla kynnyksellä.
”Tänä päivänä joutuu valitettavan usein kuntotarkastuksella huomaamaan, että talon ihan perushuolto on jäänyt tekemättä”, Piitulainen kertoo.
Hänen mielestään melkein tarvittaisiin koulutus- ja käyttöoppaat, kun muutetaan omakotitaloon. Sen verran usein hän kohtaa tilanteita ja asiakkaita, jotka eivät ole tehneet muuta talossa kuin asuneet.
2000-luvun alusta kaikki Raksystemsin kuntotarkastajat ovat olleet Tapio Piitulaisen opissa.
Kuntotarkastajan pitää osata suodattaa paljon ja tulla kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Raporttia luetaan paljon ostajan ja myyjän toimesta, ja asioista reklamoidaan herkästi. Virheitä tulee aina, kun on ihminen tekemässä.
Ja jos tulee vastaan jotakin, mitä ei tiedä, niin sitä on turha selitellä. Silloin täytyy vain heti selvittää asia. Piitulainen on ollut myös oikeudessa todistajana monesti. Se on osa työtä. Siellä tehtävänä on todistaa, että se, mitä raportissa lukee, pitää paikkansa.
Laadunvalvonta on vuosien saatossa parantunut paljon. Ainahan on parantamisen varaa, mutta eteenpäin mennään koko ajan.
Oppipojasta kuntotarkastajien kouluttajaksi
Jos Piitulainen oli Kaijomaan opissa aloittaessaan, niin 2000-luvun alusta kaikki Raksystemsin kuntotarkastajat ovat puolestaan olleet Tapio Piitulaisen opissa. Tapio perehdyttää kaikki uudet työntekijät.
Kysyttäessä hän sanoo, että heitä on ollut ainakin kymmeniä vuosien varrella. Kun taloon tulee uusi kuntotarkastaja, niin Piitulainen viettää hänen kanssaan ensin pari päivää toimistolla.
He käyvät yhdessä läpi yhteiset toimintatavat, riskirakenteet ja raportoinnit, riippuen hiukan kuntotarkastajan taustasta. Mentorointia voi kestää kuukauden tai puolitoistakin.
”Sitten, kun kaverista tuntuu, että pärjää itse, niin silloin hän on valmis”, sanoo Piitulainen.
Pääkaupunkiseudulla on siinä mielessä helppoa olla töissä kuntotarkastajana, koska kuntotarkastajia on Raksystemsillä niin monta. Aina saa apua ja tsemppiä, jos tarvitsee.
Arvostettu ja muiden työtä arvostava kollega
Raksystemsin Inspection & Surveys B2C -liiketoimintaa johtava Kim Malmivaara kuvailee Piitulaista tai ”Piitua” todelliseksi Mr. Kuntotarkastukseksi.
”Piitu on tehnyt kuntotarkastuksia neljällä vuosikymmenellä ja nähnyt koko alan kehityksen ja muutokset. Piitu on myös kouluttanut Suomeen ja Raksille enemmän tarkastajia kuin kukaan muu – myös allekirjoittaneen noin 20 vuotta sitten.”
Hänen mukaansa Piitulainen on aina avulias, muut huomioiva ja kaikin puolin oikea herrasmies.
”Parempaa kollegaa ja ystävää ei voisi toivoa. Uskon että koko tiimi seisoo tämän kommentin takana!”
Tällä hetkellä kuntotarkastajan työn raportointiin menee varsin paljon aikaa, enemmän kuin ennen vanhaan. Toisaalta kaikki pelaa Piitulaisen mukaan Raksystemsillä upeasti.
”Ymmärtääköhän edes kaikki, miten suuren työn esimerkiksi Jukka Isosomppi on tehnyt raportointiohjelmistojen eteen”, hän miettii.
”Sanon aina kuntotarkastajillemme, että Jukalle ei saa laittaa iltaisin tai yöllä viestiä, koska Jukka on sellainen, että varmasti puolen tunnin sisällä tulee viesti, että nyt toimii. Ihmisten pitää arvostaa tätä ja sitä, että Raksystems panostaa ohjelmistojen toimivuuteen.”
Toiveena saada kuntotarkastuksen Suoritusohje lakiin
Parasta Raksystemsillä on Piitulaisen mielestä aina ollut se, että aikataulut saa tehdä itse. Jos haluaa keskellä viikkoa pitää vapaapäivän, niin sitten pitää. Kunhan hoitaa työt hyvin ja töitä riittää, niin elämä maistuu hyvälle.
”Nykyään, kun kaikki pelaa hyvin myös tekniikan puolesta, niin joskus kaipaisi hiukan enemmän ihmiskontakteja. Kun aikoinaan oltiin niin pieni porukka, niin yhdessä kalastettiin ja mökkeiltiin ja kaikki tunsi toisensa todella hyvin,” hän kertoo.
Raksystemsin kuntotarkastusporukassa ei ole ollut vaihtuvuutta, pois ei ole oikeastaan lähtenyt ketään.
”Kuntotarkastajat viihtyvät meillä hyvin.”
”Ikävä on kuitenkin Mattia, Matti oli mun paras työkaveri. Rakennettiin hänelle taloa, kalastettiin ja käytiin metsällä”, Piitulainen muistelee.
Tähän päivään kuuluu sitten ison porukan tykyreissut, kuten esimerkiksi syyskuun matka, jolloin kuntotarkastajat lähtivät yhdessä Itävaltaan muutamiksi päiviksi.
”Hienoa, että yritys panostaa meihin ihmisiin täällä Raksystemsillä”, hän sanoo.
Tulevaisuudelta hän toivoo, että kuntotarkastuksen Suoritusohje saataisiin lakiin, jolloin se selkeyttäisi kuntotarkastajan työn ja raportoinnin tasoa koko alalla, jolloin myös myyjän ja ostajan väliset kiistat vähenisivät.
Henkilökohtaisella tasolla Piitulaisen tulevaisuuden unelmat ja ajatukset liittyvät eläkepäiviin.