EU-taksonomia: Miten rakennushankkeiden ympäristösertifioinnit tukevat sen saavuttamista?

Raksystems Green Building Services -divisioonan tutkimuksen aiheena oli EU-taksonomia ja sen asettamat vaatimukset uudisrakentamiselle, miten eri ympäristösertifioinnit voivat tukea taksonomianmukaisuuden saavuttamista ja miten taksonomianmukaisuus on toteutunut ympäristösertifioiduissa uudisrakennushankkeissa. Työ loi samalla pohjaa taksonomiaohjauksen liittämisestä osaksi GBS:n liiketoimintaa ja ympäristösertifiointiprojekteja.

Uusi EU:n laajuinen kriteeristö kestävälle uudisrakentamiselle

EU-taksonomia on kestävän rahoituksen luokitusjärjestelmä, jonka tavoitteena on auttaa yrityksiä ja sijoittajia tunnistamaan kestävän kehityksen mukainen toiminta ja ohjaamaan rahoitusta ja investointeja vihreisiin ja ympäristön kannalta kestäviin kohteisiin.

Uudisrakentaminen on taksonomianmukaista, kun se täyttää kaikki sille annetut tekniset arviointikriteerit. Yritykset alkavat raportoida toimintansa taksonomianmukaisuudesta vuoden 2023 alusta.

Tilanne on tällä hetkellä mielenkiintoinen ja osin haastava. On annettu kokonaan uusi kriteeristö uudisrakentamiseen, mutta käytännössä ei täysin tiedetä, miten kriteeristö on toteutunut nykyisessä rakentamisessa, miten kriteeristöä tulisi käytännössä soveltaa ja miten kriteeristön täyttyminen tulisi raportoida.

Raksystemsin sertifioimat LEED ja BREEAM uudisrakennushankkeet tarjosivat erinomaisen lähtöaineiston taksonomianmukaisuuden toteutumisen tarkasteluun. Tutkimusaineisto koostui 21 ympäristösertifioidusta rakennushankkeesta ja niissä dokumentoiduista sertifiointien todistusaineistoista.

Työn tuloksena havaittiin, että ympäristöluokitukset tukevat osittain taksonomianmukaisuuden osoittamista, mutta yksikään tutkimusaineiston hanke ei täyttänyt täysin kaikkia EU-taksonomian asettamia kriteerejä.

Tutkimusaineiston BREEAM-hankkeet täyttivät kokonaan tai osittain 71–88 % taksonomian kriteereistä. LEED-hankkeissa vastaava väli oli 56–72 %. BREEAM-luokituksen todettiin kriteeristöjen välisessä vertailussa tukevan taksonomianmukaisuuden osoittamista hieman LEED-luokitusta paremmin.

EU-taksonomianmukaisuuden saavuttaminen vaatii yhtenäistä tulkintaa ja kriteeristön huomiointia jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa

Tutkimuksen tulos ei kuitenkaan tarkoita sitä, että taksonomianmukainen uudisrakentamisen olisi mahdotonta saavuttaa nykyisessä rakentamisessa. Taksonomianmukaisuuden toteutumattomuus tutkimusaineistonhankkeissa johtui pääasiassa siitä, ettei kriteeristöä ollut huomioitu rakennushankkeissa ja suunnittelussa, eivätkä ympäristösertifiointien kriteerit täysin vastaa taksonomian vaatimuksia.

Etenkin EU-taksonomian kriteerit liittyen rakennus- ja purkujätteen hyödyntämisasteeseen sekä vähäpäästöisiin rakennusosiin ja -materiaaleihin tuottivat haasteita.

Myös ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä rakennusten muuntojoustavuuden ja purettavuuden suunnitteluun kiinnitetään taksonomiassa ympäristösertifiointeja enemmän huomiota.

Lisäksi EU-taksonomian kriteerit ovat vielä osittain tulkinnanvaraisia. Verrattuna esimerkiksi LEED- ja BREEAM-luokitusten monisatasivuisiin ohjekirjoihin, EU-taksonomian muutaman sivun pituinen kriteeristö viittauksineen jättää lukijalleen paljon tulkinnanvaraa.

Toisaalta kriteeristön tulkinnanvaraisuus on ymmärrettävää. On kunnianhimoinen tavoite luoda aukoton kestävyyden määritelmä ja kriteeristö, jota voidaan soveltaa useille toimialoille ja taloudellisille toiminnoille. Ymmärrettävästi komissio siirtää vastuuta kriteerien tulkinnoista ja soveltamisesta suoraan yrityksille.

Taksonomian etuna on, että kriteeristöä on tarkoitus kehittää kokemuksen ja palautteen kautta. Esimerkiksi FIGBC on tehnyt tärkeää työtä luomalla kansallisia tulkintoja EU-taksonomian kriteeristöstä. Lisäksi KIRA-alan yritykset ovat selvästi ottaneet taksonomian omakseen ja pyrkivät saavuttamaan taksonomianmukaisuuden toiminnassaan.

Sekä EU-taksonomialla että ympäristösertifioinneilla on paikkansa

Työn tuloksena voidaan todeta, että ympäristösertifioinnit tukevat EU-taksonomianmukaisuuden saavuttamista ja ne soveltuvat ohjattavaksi yhdessä toistensa kanssa.

On kaikkien osapuolten etu, että taksonomianmukaisuuden ohjaus liitetään sulavasti osaksi jo nykyistä ympäristöohjausta ilman ylimääräistä ja päällekkäistä työtä. Siinä missä ympäristöluokitukset ohjaavat tarkemmin ja monipuolisemmin yksittäisen kiinteistön vastuullisuutta, EU-taksonomialla voidaan esittää selkeällä numeerisella indikaattorilla koko yrityksen vastuullisen liiketoiminnan osuutta.

Kestävyyden tiivistäminen numeerisen indikaattoriin helpottaa yritysten välistä kestävyyden vertailua ja arviointia. Lisäksi EU:n laajuisena ja yhtenäisenä kriteeristönä yrityksen vastuullisuutta voidaan helposti vertailla maasta riippumatta.

Vastuullisuusteot vaativat yhteisiä pelisääntöjä ja ymmärrystä, jotta niillä olisi vaikutusta globaalissa mittakaavassa. Tähän EU-taksonomia pyrkii haasteistaan huolimatta antamaan ratkaisun.